18. Yksilölliset ratkaisut reseptien sijaan

Tämä blogi oli pitkää tauolla - kaikenlaista tapahtui, niin kuin elämässä yleensä. Nyt ajattelin tempaista tämän projektin valmiiksi. Lukiessani uudestaan tätä kirjaa, huomaan että ajatteluni on jossain kohdissa muuttunut. Edelleen teema on mitä tärkein ja kutkuttavin. Näinä välivuosina olemme Steinerkasvatuksen liitossa kehittäneet edelleen sitä tukea mitä voimme antaa jäsenyhteisöillemme yhteisön rakentamisessa. Tällä hetkellä - syksyllä 2025 - on alkanut LUOTSI-valmennuksen toinen kierros. Toivon että valmennuksessa olevat löytävät tämän blogin ja täältä itseä haastavia ajatuksia ja ituja keskuteluihinsa!

- Pia Pale

Gotz Werner osui naulan kantaan:

"Jos haluat, löydät keinon.

Jos et halua, etsit syitä." (huomautus 59a)

Se mitä tästä seuraa:

Joku, joka ei halua, sanoo ”Kyllä, mutta…" 

Joku, joka haluaa, sanoo: ”No mutta kyllä!"

Kuinka – sellaisessa erityisessa paikassa kuin steinerkoulu –  lähdetään etsimään oikeaa vastausta loputtomiin "Kyllä, mutta..." vastalauseisiin joita väistämättä tulee esiin?  Löytääksemme vastauksen, on ensin hyvä tarkastella miten steinerkoulu linkittyy antroposofiaan, vaikka se aluksi tuntuisi sivuraiteelle menemiseltä. On tunnettua, että steinerkoulut ovat Rudolf Steinerin filosofian tuotos, filosofian joka voi myös tuottaa käytännöllisiä ongelmanratkaisumenetelmiä.

Vuonna 1893, ollessaan lähes 33 vuotias, Rudolf Steiner julkaisi filosofisen pääteoksensa "Vapauden filosofia". 30 vuotta myöhemmin tämä työ oli synnyttänyt uusia ideoita ja uudistuksia monilla elämänaloilla: taiteessa, arkkitehtuurissa, taloudessa, uskonnossa, lääketieteessä, maataloudessa, kasvatuksessa ja hoitopedagogiikassa. Tänään, lähes 100 vuotta myöhemmin on selvää, että Steiner oli eräänlainen yleisnero samaan tapaan kuin Leonardo da Vinci (huomautus 60) Kun Steinerilta kerran kysyttiin että mikä hänen töistään on merkityksellisin tulevaisuudessa, hän vastasi "Vapauden filosofia". (huomautus 60a) Yllättävä vastaus. Ehkäpä hän tarkoitti tällä, että "Vapauden filosofia" on lähde luovalle energialle, joka on synnyttänyt monia uusia ideoita. Ja lisäksi, tästä lähteestä jokainen voi kehittää ja uudistaa omia ideoitaan.

"Vapauden filosofia" alkaa kolmen Steinerin luonnehtiman vapauden teon  perustekijän kuvauksella. 

Ensiksi on perusteellinen tieto. Esimerkiksi jos opettaja näkee oppilaan kärsivän jostain oppimisen esteestä, hän pyrkii auttamaan tätä. Mutta niin kauan kuin opettaja ei ymmärrä mikä aiheuttaa oppimisen esteen, hän kulkee pimeässä. Jos oppilaan mieli vaeltaa unelmoimaan ja keskittyminen työskentelyyn on niin heikkoa, että  kirjoitus on täynnä virheitä, avainkysymys on: mikä aiheuttaa tämän ajelehtimisen.  Se voi johtua perheasioista, esimerkiksi vanhempien avioerosta, tai vaikkapa fyysisestä syystä, esim. aineenvaihdunnan toimintahäiriöstä, jonka koululääkäri voisi havaita. Mikä tahansa onkin tilanne, vain perusteellinen ymmärrys ongelmasta johtaa oikean avun löytämiseen. Tiedon puuttuminen rajoittaa toimiasi ja tästä näkökulmasta katsoen et ole vapaa.

Kun olet havainnut syyn johonkin, tunnet yleensä tarvetta toimia. Esimerkissämme opettaja ja koululääkäri tekisivät yhteistyötä yrittäen löytää tapoja auttaa lasta hänen ongelmassaan, ei vain lääketieteellisesti, vaan myös pedagogiikan keinoin. Tämä johdattaa meidät toisen perustekijän äärelle. Oivallus on seurausta toiminta-ajatuksesta. Kolmanneksi tarvitaan tahtoa, jotta idea saadaan käytäntöön tosielämässä. 

"Vapauden filosofiassa" Steiner kutsuu ensimmäistä askelta "Maailman tiedostamiseksi", toista (toimintaideaa) "moraaliseksi intuitioksi" ja toiminnallista tahdonilmausta "rakkaudeksi toimintaan".

Tämän kirjan aiheen ulkopuolelle menee pohdinta siitä, miksi tästä tulee vapaa teko, vaikka esimerkistämme voimme saada siitä pienen aavistuksen: Jos vapaus tarkoittaa toimimista sisäisestä impulssista käsin, (huomautus 61A), toimimista itsenäisesti, se on hyvä kuvaus siitä mitä opettaja ja koululääkäri tekevät.

Se mikä on meille tämän kirjan aiheen yhteydessä tärkeintä, on yhteys "tiedon", "toimintaidean" ja "rakkaus toimintaan" välillä, sillä siinä voimme havaita erään perusajatuksen Steinerin filosofiassa ja elämäntyössä. Kaikkia tarkastelemiaan asioita hän pyrki ymmärtämään niin perusteellisesti kuin mahdollista. Jokaisella alueella hänen ensimmäinen askeleensa oli lisätä ja syventää tietämystä siitä. Esimekiksi yksin kasvatuksen alalla, hän osoitti useita satoja antropologisia yhteyksiä siitä kuinka mentaalinen toiminta (matematiikka, värien ja äänien hahmottaminen, arvioiden tekeminen, johtopäätösten muodostaminen) voi vaikuttaa keholliseen toimintaan ja päin vastoin, kuinka fyysinen toiminta  (neulominen, liikunta, eurytmia) voi vaikuttaa sieluun ja henkeen. Hänen tutkimuksensa yksin kasvatuksen alalta käsittävät 23 teosta ja läheskään kaikkia niitä ei ole tutkittu tai analysoitu.

Kun havaitun toiminnan syyt on tutkittu, on oivalluksesta seuraava askel selkeä toimintaidea. Steiner halusi aina jättää tämän toisen askeleen meille. Vasta silloin voimme itse olla luovia, vasta silloin olemme vapaita. Toisaalta Steiner torjui aina kaksi asiaa: painostuksen ja suostuttelun, koska ne molemmat tekevät meistä epävapaita. Tästä syystä Steiner ei tehnyt muuta kuin tarjsi meille runsaasti tietoon perustuvia oivalluksia, koska vapaus on mahdollista vain tiedon pohjalta. Hän ei myöskään halunnut meidän ”uskovan” ja sokeasti omaksuvan hänen tutkimustuloksiaan, vaan vaati, että ne tutkittaisiin tieteellisesti. Ja sitten hän periaatteessa odotti ja katsoi, mitä käytännön toimia yksilöt keksisivät tietämyksensä perusteella ja mitkä näistä ideoista todella toteutettaisiin.

Tässä suhteessa kaikki oivallukset, kaikki tieto, jonka Steiner on jakanut meille niin monilla eri elämänalueilla, edustavat sovellettua ”vapauden filosofiaa”

Antroposofinen lääketiede: sovellettua vapauden filosofiaa. Rudolf Steiner kuvaili yhteyksiä ja vuorovaikutussuhteita lääketieteen maailmassa. Nyt on lääkäreiden tehtävä tutkia niitä. Paljon riippuu siitä, mitä oivalluksia ja terapiaideoita kullakin lääkärillä on omalle potilaalleen.

Antroposofinen kasvatus: sovellettua vapauden filosofiaa. Se, että on olemassa Waldorf-koulun (steinerkasvatuksen) periaatteet, vaikuttaa vain ristiriitaiselta, sillä nämä periaatteet toimivat ulkoisena tukena, jonka sisällä kukin opettaja tekee omaa erityistä työtään. Siksi Steiner kertoi ensimmäisille opettajille, että Waldorf-opettajaksi kehittyminen on prosessi, joka tapahtuu antroposofian opiskelun ja kunkin opettajan siitä johtamien yksilöllisten kasvatustyön ideoiden kautta:

«Kun mietiskelet tätä ihmiskuvaa, et tee mitään muuta kuin annat sen vaikuttaa sieluusi. Ajattele sitä näin: jos syöt palan leipää ja voita, se on tietoisesti tehty teko. Mutta kun leipä ja voi tulevat osaksi monimutkaista ruoansulatusjärjestelmää, et voi enää vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu. Mutta se tapahtuu ja on elintärkeä osa jokapäiväistä elämääsi. Jos opiskelet vain antroposofiaa, kuten me olemme tehneet, koet sen tietoisesti (havainnon taso; V.W.). Jos sitten jatkat sen meditoimista, alkaa hengellinen ruoansulatusprosessi, ja se tekee sinusta opettajan.

(»») Antroposofisen ihmiskuvan meditoiminen tekee meistä opettajia. Tulemme niin täyteen ajatuksia ja tunteita, että ne vain virtaavat meistä ulos. Meditoi illalla, ja seuraavana aamuna olet täynnä ideoita. Tämä tai tuo olisi hyvä Hans Müllerille, tällä pienellä tytöllä on tämä tai tuo erityistarve. Lyhyesti sanottuna, tiedät mitä jokaisessa erityistapauksessa on tehtävä (toimintatavat tiedon perusteella; VW). (huomautus 62)

Se oli Rudolf Steinerin suuri toive: opettajat, jotka ovat inspiroivia, kiehtovia työssään ja saavat ideoita samalla tavalla kuin säveltäjä saa musiikillisia ideoita. Waldorf-kasvatuksessa antroposofia on opettajan taiteellisuuden lähde. Toisten menetelmien omaksuminen, reseptien kopioiminen siitä, miten tämä tai tuo tehdään, voi joskus olla avuksi. Mutta Waldorf-opetuksen ytimessä on vapauden menetelmä, mikä tarkoittaa vastausten löytämistä itse antroposofian intensiivisen opiskelun avulla.

Pedagoginen mielikuvitus syntyy antroposofisesta ymmärryksestä ja puolestaan synnyttää opetuksen taiteen. (huomautus 63) Näiden ominaisuuksien syntyminen, yksi toisesta, voidaan nähdä tarkastelemalla kaikkia yksityiskohtia, jotka on otettava huomioon koulun organisoinnissa ja johtamisessa. Syvällisellä ymmärryksellä yksilön ja yhteisön välisestä henkisestä yhteydestä voidaan löytää tarvittavat ideat ja vastaukset ongelmiin, jopa niiden ilmaantuessa. Näin ollen koulun johtamisprosessiin voidaan soveltaa myös ”vapauden filosofiaa”.

Olemme jo maininneet rakenteellisen ytimen:

"Todellisessa opettajien tasavallassa meillä ei ole hallintoelimen antamia, pehmentäviä määräyksiä, joiden taakse voimme piiloutua, vaan meidän on itse kehitettävä se erityinen asia, joka antaa meille voimaa ja joka antaa jokaiselle meistä täyden vastuun siitä, mitä meidän on tehtävä. Jokaisen on itse kannettava täysi vastuu. Voimme toimia ilman hallintoelintä, jos työskentelemme tämän koulutuksen parissa oppiaksemme, mikä tekee koulusta toimivan yksikön." (huomautus 64)

Aivan kuten opettaja voi pohtia antroposofian sisältöä ja mahdollisuuksien mukaan tutkia sitä tieteellisessä mielessä, jotta voi sitten meditoida sitä, kuten Steiner ehdotti, samalla tavalla voidaan saavuttaa syvällisempi tieto koulun johtamisesta.

Yksi esimerkki. Monet opettajat tuntevat tämän Steinerin tekstin:

Terve sosiaalinen elämä löytyy

Kun jokaisen ihmisen sielun peilissä

Koko yhteisö löytää heijastuksensa,

Ja kun yhteisössä

Jokaisen hyve elää. (huomautus 65)

(Huom. paremmin suomennettu muualla /PP)

Nämä säkeet on lausuttu lukemattomia kertoja Waldorf-koulujen opettajain kokousten avauksena. Se on myös antanut monille kokouksille tietyn arvokkuuden. Mutta kyseinen säe ei kehity täyteen voimaansa pelkästään kuulemalla se kerran kokouksen alussa, vaan se on koettava syvästi sielussa yhä uudelleen. Vasta sitten siitä voi tulla inspiraation lähde organisaation kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä.

(huomautus 66)

Sen ei tarvitse olla itse säe. Voit myös yrittää muuttaa sen sisällön sisäiseksi kuvaksi, mielikuvitukselliseksi kuvaksi, joka osoittaa, kuinka koko yhteisö on läsnä jokaisen yksilön sielussa ja kuinka voima virtaa yksilöstä yhteisöön.

Waldorf-koulut ovat onnekkaassa asemassa. Mikään ulkoinen auktoriteetti ei voi määrätä rakenteellisia muutoksia (Saksassa 2014). Koulujen on itse löydettävä omat yksilölliset ratkaisunsa.

Jokaisessa koulussa olosuhteet ovat erilaiset. Jokaisessa koulussa on erilaisia ihmisiä, jokaisella omat erityiset kykynsä. Siksi olisi abstraktia ja epärealistista, jos tiettyjä reseptejä, tiettyjä menetelmiä, jotka ovat olleet menestyksekkäitä yhdessä tai kahdessa koulussa, esitettäisiin kaikille vastauksena kaikkiin ongelmiin.

Hyvät käytänteet, "kultamunat", jotka yksi tietty koulu on kehittänyt organisaatiotaan varten, voidaan hyvin nähdä hyvänä asiana. Toisessa koulussa ne olisivat väärä ratkaisu. Siksi on hyödyllisempää ”harjoittaa vapautta” huolehtimalla kultaisia munia munivasta hanhesta.

Hölderlin, runoilija ja filosofi, ilmaisi tämän syvällisessä distikossa:

Kaiken pahan juuri

Yhtenäisyys on jumalallista ja hyvää, mistä sitten tämä villitys ihmisten keskuudessa

Että pitäisi olla vain Yksi, miksi kaikkien pitäisi olla yksi ja sama?

Huomautukset

59a, Götz Werner, Adrienne Gohler, 1000 € kaikille. Berliini 2010

60 Cosmos Rudolf Steiner”, SWR2 Journal, 4. helmikuuta 2011, Stuttgartin taidemuseossa järjestetyn näyttelyn yhteydessä.

60a Walter Johannes Stein, Das ”Haager Gespräch". Teoksessa: WJ. Stein - Rudolf Steiner. Dokumentaatio uraauurtavasta yhteistyöstä. Julkaisija: Thomas Meyer. Dornach 198s, sivu 299.

61 Pian ”Vapauden filosofia” -teoksen julkaisemisen jälkeen Rudolf Steiner kirjoitti kirjailija Rosa Mayrederille kirjeessä, että hän oli henkilökohtaisesti kokenut kaiken, mitä oli kirjoittanut tässä filosofisessa teoksessa. Siksi herää kysymys, oliko Steinerilla todella ollut jonkinlainen elementaarinen

”vapaus” -kokemus, jota hän sitten kehitti pääfilosofisessa teoksessaan. Sergej O. Prokofieffin mukaan näin tapahtui:

Steiner oli tutustunut Wienissä yliopisto-opettajaansa Karl Julius Schroeriin. Sen lisäksi hän tajusi tuolloin, että Schroer oli henkilö, joka ei kyennyt täyttämään todellista elämäntehtäväänsä. Steiner näki Schroerissa henkilön, joka erilaisten olosuhteiden vuoksi ei kyennyt saavuttamaan täydellistä itsensä toteuttamista.

Tämä oli yksi asia: suuri tietoisuus ja syvällinen ymmärrys toisesta henkilöstä ja tämän elämäntilanteesta. Mutta tämä tietoisuus, tämä oivallus sai Steinerin sitten ajattelemaan toimintaa. Ja tämä ajatus oli ottaa Schroerin keskeneräinen tehtävä elämässä, samalla kun hän laittoi omat kunnianhimonsa sivuun. Schroerin elämäntyö koski niin sanotun goetheanismin jatkokehitystä. Ja näin Steiner teki. Hän vietti yli kymmenen vuotta Goethen tieteellisten kirjoitusten ja goetheanistisen tutkimusmenetelmän tutkimiseen ja julkaisemiseen, ennen kuin palasi omaan tehtäväänsä, joka oli antroposofian kehittäminen.

61 a Katso Rudolf Steiner, Teosofia. Teoksessa: Kootut teokset 9, sivu 191

62 Rudolf Steiner, Meditativ erarbeitete Menschenkunde. Teoksessa: Erziehung und Unterricht aus Menschenerkenntnis. Luento 21. syyskuuta 1920. Dornach 1983. Kootut teokset 302a, sivu 51f.

63 Nämä termit ”ideat, mielikuvitus ja opetuksen taito” (alkuperäisteksti: ‘Technik’) ovat muunnelmia termeistä, joita Steiner käytti pääteoksessaan ”Vapauden filosofia”: moraalinen intuitio, moraalinen mielikuvitus (imaginativenes), moraalinen tekniikka.

64 Steinerin 20.8.1919 pitämästä puheesta, jonka Ernst Gabert on muistellut. Lainaus teoksesta: Zur Vertiefung der Waldorfpüdagogik. Dornach 1990, sivu 69. Sulkeissa oleva lisäys on kustantajan lisäämä vaihtoehtoinen tulkinta.

65 Rudolf Steiner, Verses and Meditations. Dornach 1998, sivu 298

66 Vuonna 1920 Steiner antoi opettajille harjoituksen, jonka hän sanoi antavan inspiraatiota lähes kaikkiin opetuksen ongelmiin. (Rudolf Steiner, Meditativ erarbeitete Menschenkunde, kuten edellä) Tähän päivään mennessä en tiedä yhtään opettajaa, joka olisi tehnyt tätä järjestelmällisesti ja olisi ristiriidassa Rudolf Steinerin kanssa.