21. Torstain uusi look

 Uusi ilme torstaille

Torstai, päivä, jona koulun opettajakunnan kokous (kirjoittaja puhuu "management conferencesta", joka voidaan tulkita koulua johtavaksi opettajainkokoukseksi tämän kirjan kontekstissa. suom.huom.) yleensä pidetään, saa uuden ilmeen, jos kaikki päätökset delegoidaan. Olennaiset seikat voidaan tiivistää kolmeen lauseeseen:

1. Koulun opettajakunnan kokoukseen kuuluu kaksi osaa.

2. Toisessa osassa päätöksenteosta vastaavat eri toimikunnat hoitavat tehtäviään, kun taas toinen osa on luonteeltaan yleiskokous.

3. Kaikkia näitä prosesseja koordinoi yksi erityiselin, esimerkiksi ryhmä, joka on aiemmin valmistellut koulun opettajakunnan kokousta.

Esimerkki:

Entinen valmisteluryhmä käy läpi radikaalin muutoksen uudessa järjestelmässä. Sen ei enää tarvitse käsitellä jokaisen esityslistalla olevan kohdan sisältöä. Sen sijaan se jakaa eri tehtävät työryhmille ja työryhmille, joilla on päätösvalta. Se erottaa toisistaan strategiset ja operatiiviset tehtävät. Sääntelyelimenä se huolehtii siitä, että kaikki tehtävät päätyvät sopivaan työryhmään (jokainen yksittäinen tehtävä on käsiteltävä ja päätettävä nopeasti). Toiseksi tämä sääntelyelin tarkistaa, että työ sujuu jouhevasti, että määräajat pidetään jne. Kolmanneksi tämä ryhmä varmistaa, että eri valtuuskunnat toimivat koordinoidusti, jotta vältytään tilanteilta, joissa vasen käsi ei tiedä, mitä oikea käsi tekee. Tämä vaatii suurta taitoa. Tietyissä olosuhteissa voi esimerkiksi olla järkevää asettaa prioriteetteja koko koululle. Tämä voi tarkoittaa, että strategiset kysymykset ovat etusijalla operatiivisiin asioihin nähden. "Tulevina viikkoina keskitymme kaikki seuraavaan kysymykseen: pitäisikö meidän investoida korkeampien koulumaksujen tuotoilla uusiin rakennuksiin vai uusien koulutusohjelmien perustamiseen? Tämä on kysymys, josta haluamme päättää seuraavaksi. Vasta sitten siirrämme huomion muihin tärkeisiin kysymyksiin, koska meillä ei ole resursseja hoitaa viittä suurta tehtävää kerralla. Tästä syystä tulevina viikkoina ainoat muut käynnissä olevat projektit ovat päivittäistä toimintaa koskevia, esimerkiksi uusien opettajien rekrytointi."

Riippumatta siitä, kuinka monta työryhmää koulussa on, kukin ryhmä toimii itsenäisesti ja omalla vastuullaan. Jokaisella ryhmällä on käytössään kaikki edellä luetellut työkalut. Menemättä liikaa yksityiskohtiin, tämä tarkoittaa uusien opettajien rekrytoinnista vastaavalle ryhmälle: lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaatimusten luettelot, työpaikkailmoitukset, hakumenettelyn suunnittelu (haastattelut, koetunnit jne.). Tärkeää on, että koko yhteisö osallistuu, mikä tarkoittaa, että se on hyvin informoitu hyvissä ajoin ja että tiedotus on selkeää. (huomautus 70)

Kokemus on osoittanut, että tällä tavalla työ sujuu paljon nopeammin. Se nopeutuu, koska se tehdään vastuullisemmin. Työryhmissä ja delegaatioissa työtahti on nopea, ja jos niitä on 12 tai enemmän, lähes kaikki työskentelevät jollain alueella täysimääräisesti koulun puolesta.

Eikä kyseinen henkilö osallistu kokouksiin, joissa käsitellään asioita, joihin hän ei voi vaikuttaa. Mutta omalla erikoisalallaan hän on vastuussa yhteisön puolesta.

Toisaalta yhteisö ei ole mukana jokaisen asian käsittelyssä, eikä sen tarvitse ottaa näennäistä vastuuta lopputuloksesta. Yhteinen kokous kuitenkin täyttää tärkeän tehtävän työryhmien suhteen. Se tekee ehdotuksia, tarjoaa ideoita ja testaa ehdotuksia. Jos esimerkiksi esitetään uusia laadunkehittämistoimenpiteitä, on tärkeää, että jokainen sanoo mielipiteensä, olipa hän sitten varauksellinen tai kannattava.

Tällä tavoin monet asiat saavat aivan uuden luonteen.

Yksi esimerkki: silloin tällöin, onneksi harvoin, on tarpeen päättää, erotetaanko oppilas vai ei. Aiemmin tällaiset tapaukset on yleensä käsitelty koulun johtoryhmän kokouksessa. Mutta minua on aina vaivannut yksi asia. Tarvitseeko 7b-luokan opettaja, joka on keskustellut tietyn oppilaan erottamisesta muiden luokassaan opettavien kollegoiden kanssa, todella minun apuani päätöksenteossa?

Olisiko hän normaalisti ajatellut kysyä minulta mielipidettäni asiasta? Ei, ei olisi. Miksi ei?

Hän on jo pyytänyt neuvoja muilta kollegoilta ja johtokunnan jäseniltä, jotta kaikki koulutukselliset ja oikeudelliset näkökohdat voidaan ottaa mahdollisimman hyvin huomioon. Hän ei tullut luokseni. En tunne oppilasta enkä olosuhteita.

Jos kollegani olisi halunnut tietää, mitä olen kokenut vastaavissa tilanteissa, hän olisi kysynyt. Siinä minä nyt istun kutsumattomana vieraana istumassa yleiskokouksessa, jossa keskustellaan jälleen kerran tästä tapauksesta. Ja sama pätee moniin muihin esityslistan kohtiin. Se ei ole erityisen tehokasta. Riittäisi, että minulle kerrottaisiin, mitä on meneillään.

Siksi on tärkeää selvittää, milloin jokaisen yksittäisen kollegan ääni on ratkaiseva (tätä tärkeää vaihetta ei saa koskaan jättää väliin) ja milloin se on tarpeeton. Tämäkin edistää vastuullista päätöksentekoa ja tehokkaampaa työskentelyä.

Tämä toimii myös päinvastoin. Jos kuulen jostain minua kiinnostavasta asiasta ja minulla on aikaa, että voisin osallistua asiaankuuluviin kokouksiin (ehkä työryhmä, jossa olen mukana, on tauolla), voisin pyytää saada osallistua hiljaisena kuuntelijana. Pelkästään kiinnostuksesta. Ja jos opetushenkilöstö nauttii riittävää keskinäistä luottamusta, se ei pitäisi olla ongelma. Uudistettu torstai ei johda siihen, että eri työryhmät pitäisivät salaisia kokouksia. Ovi on auki, jotta kaikki kiinnostuneet voivat kuunnella. Tietenkin voi tapahtua, että ohjelmassa on luottamuksellinen keskustelu toisen kollegan kanssa. Silloin pyyntöni tietenkin hylättäisiin, koska kuunteleminen olisi sopimatonta. Mutta pääsääntöisesti kuunteleminen on tervetullutta!

Huomautukset tekstissä

70 Esimerkiksi: "Kahden viikon kuluttua herra M. esittäytyy koko henkilökunnalle. Hän hakee luokanopettajan paikkaa ja opettaa myös puutyötä ja kuvataidetta. Asiaankuuluvat osastot ovat jo pohtineet, miten herra M. voitaisiin sijoittaa. Lukekaa hänen hakemuksensa ja liitteenä olevat suositukset. Ensi viikolla herra M. seuraa kahden päivän ajan oppitunteja luokassa 2 a ja ottaa sitten opetuksen vastuulleen kahdeksi päiväksi. Rouva L. huolehtii hänestä ja kertoo myöhemmin meille vaikutelmansa. Herra B. on antanut herra M:lle kattavan kuvan palkka- ja vakuutusasioista. Haluamme, että kaikki opettajat kertovat meille, mitä mieltä he ovat herra M:stä. (Mitä enemmän kuulemme, sitä nopeammin voimme ryhtyä toimeen ilman kiirettä.) Kolmen viikon kuluttua järjestetään yleinen keskustelu herra M:n hakemuksesta. Sitten kaksi henkilöstöpäällikköä (rouva L. opettajien puolesta ja herra A. vanhempien puolesta) pohtivat kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa ennen päätöksen tekemistä. Seuraavana torstaina he ilmoittavat päätöksensä ja perustelevat sen.

Herra M:n opettajien edessä pidetyn haastattelun jälkeen laadunkehityksestä vastaava ryhmä kutsui koolle tyhteisen kokouksen, jossa arvioitiin edellisellä viikolla tehtyjä ehdotuksia.

Näin toimitaan kaikkien perustettujen ”ministeriöiden” kohdalla.

Ne päättävät, milloin opettajakunnan yhteinen keskustelu on tarpeen.

Mitä tähän voi sanoa!
Opettajainkokoukset ovat yksi asia mikä puhuttaa, haastaa ja mietityttää opettajia ja yhteisöjä - miten se kannattaisi parhaiten järjestää, miten siitä olisi eniten hyötyä kaikille - koululle ja opettajille itselleen. Suomessa kaikissa steinerkouluissa on toiminnasta vastaava rehtori ja rekrytointiasiat hoidetaan yleensä rekrytointiryhmän kautta. Toiminnassa tulee ottaa huomioon tietosuoja-asiat, opettajien kelpoisuudet ja muut koulujen toimintaa ohjaavat säännöt.
Siitä huolimatta vastuun jakaminen on täysin mahdollista kouluyhteisössä.
Mitä ajatuksia?

pp