20. Nuoret kollegat

Vetoomus vastuullisuutta käsittelevän koulutuksen järjestämisestä

Kun nuorille, innokkaille kollegoille näytetään, miten koulua johdetaan, he ovat yleensä hämmästyneitä siitä, kuinka tehottomasti se toimii ja kuinka paljon stressiä ja rasitusta se aiheuttaa. Heidän terve ja luonnollinen reaktionsa on pudistella päätään ja sanoa: ”En voi uskoa, mitä näen täällä.” Mutta sitten he joutuvat kohtaamaan perinteen. ” Näin täällä toimitaan.” Ja koska kasvatukselliset vaatimukset ovat aloittelijoille paljon tärkeämpiä kuin koulun johtamiseen liittyvät kysymykset, nuoret kollegat hyväksyvät yksinkertaisesti olemassa olevat rakenteet.

Toisaalta, jos Waldorf-koulun johtaminen uudistetaan tässä esitettyjen linjojen mukaisesti, se tarjoaa myös mahdollisuuden alusta alkaen tutustuttaa nuoret kollegat aitoon vastuuseen, jos he ovat siihen halukkaita.

Tällä tavalla uuden sukupolven opettajille annetaan todellista luovaa vapautta. Heidän pitäisi saada sanoa sanottavansa koulun johtamisesta. Opetusalalla Rudolf Steiner piti kardinaalivirheenä kouluttaa nuorempaa sukupolvea hyväksymään olemassa oleva järjestelmä. Päinvastoin, heitä pitäisi ohjata tarttumaan omiin ideoihinsa ja kehittämään niitä. Ja tämän ohjaavan periaatteen pitäisi päteä yhtä lailla myös uusien tapojen luomiseen Waldorf-koulun johtamisessa. Tämä tarkoittaa: ei tympeää puurtamista ja asteittaista kasvamista vanhaan järjestelmään.

Tämä on paras tapa uuvuttaa nuoret opettajat, jotta he saavat muutaman vuoden kuluttua tunteen, että he ovat vain pieniä rattaita koneistossa. Päinvastoin, asenne pitäisi olla: "Kerro ideasi. Miten haluat järjestää koulun toiminnan, jotta se sopii ideoihisi? (Nämä kysymykset on esitettävä, ennen kuin uupumus ja alistuminen iskevät.) Tämä on yksi kirjani viesteistä. En halua sanoa nuorille opettajille: ”Katsokaa, näin se tehdään.” Haluan rohkaista heitä kyseenalaistamaan nykyisen järjestelmän, jotta he voivat löytää oman tiensä. Kuten Hölderlin sanoo:

Tule siis, ystäväni, katsokaamme sitä, mikä on selvästi nähtävissä, jotta voimme sitten

etsiä niin kauan kuin se kestää, sitä erityistä jotain, joka on sinun omaasi.

Se ei tarkoita, että nuorille opettajille annettaisiin rajoittamaton vapaus toimia. Jossain määrin vastarinta on aina hyvä asia, koska se stimuloi kehitystä. Joku, joka luovuttaa ensimmäisen esteen kohdalla, ei ole kovin sitkeä. On helppo sanoa: ”Vanhat harmaapäät hylkäävät kaikki uudet ideat välittömästi.” Vastuun ottaminen tarkoittaa ajattelua: ”En ole vielä löytänyt oikeaa tapaa toteuttaa kaivattua muutosta. Mutta jos on lukko, jossain on oltava myös avain.”

Kun koulu on jo määrittänyt organisaation ja hallinnon avainalueet tai on kiireisesti työstämässä niitä edellä mainittujen vastuuta ja luottamusta koskevien periaatteiden sekä yksilön ja yhteisön välisen vuorovaikutuksen mukaisesti, on erinomainen tilaisuus saada nuoret kollegat osallistumaan aitoon vastuuseen ja päätöksentekoon alusta alkaen. Oletetaan, että opettaja ja yksi vanhemmista on nimetty tiettyyn tehtävään. Nuori opettaja voisi osallistua heti, ehkä harjoittelijana. Lisäksi, jos nuorella kollegalla on uusi idea, esimerkiksi suunnitelma koulun pihalle, hänet voitaisiin yhdistää johonkin konservatiivimpaan vanhaan tekijään ja sanoa: ”Päättäkää te kaksi.” Yhdysvalloissa puhutaan työssä oppimisesta. Tämä pätee erityisesti vastuunkantoon.

Loppujen lopuksi koulun johtaminen ei saisi olla hermoja raastavaa ja masentavaa, vaan sen pitäisi olla hauskaa ja innostavaa. Se voi tietysti olla kovaa työtä, mutta jokaisen, joka pysyy siinä, pitäisi voida sanoa, että se oli sen arvoista. Ja tämä tunne syntyy automaattisesti, jos työskentelet yhteisön hyväksi, toteutat ideoitasi ilman pitkiä, pitkittyneitä keskusteluja ja menettelyjä, joissa ideat lopulta juuttuvat ja unohtuvat. Erityisesti nuoret opettajat ovat omasta kokemuksestaan innostuneita Waldorf-koulun johtamistavasta. Jokainen tekee parhaansa yhteisön hyväksi ja samalla tuntee olevansa innoittunut saamastaan luottamuksesta. Tulos on väistämätön: jopa vaikein työ voi olla todella hauskaa. Tällainen työ ei vie energiaa, vaan antaa sitä.