Organisaatiot koostuvat ihmisistä, mutta ne eivät ole ihmisiä. Mitä ne sitten ovat? Jäsentensä summa? Vai onko olemassa jotain organisaation ”henkeä”? Voimmeko puhua Daimlerin tai IBM:n hengestä, Applen tai Waldorf-koulun hengestä? Ja mikä tämä ”henki” tarkalleen ottaen on? Onko se kyseisen yrityksen kulttuuri vai jotain enemmän?
Rudolf Steiner puhui Waldorf-koulun hengestä ensimmäisessä perustamisjuhlassa ja monesti sen jälkeen. Ja eri kouluissa on aina ollut hetkiä, jolloin ihmiset ovat tunteneet olevansa erityisen lähellä koulun henkeä tai kaukana siitä. Mutta ihmiset eroavat suuresti siinä, miten he kuvittelevat ja kokevat tämän hengen. Jotkut näkevät koulun hengen enkelin muodossa, toiset toiminta-ajatuksen sanamuodossa tai yritysilmeestä kertovassa tekstissä. Jotkut etsivät sitä kuolleiden hengestä, kuten filosofi ja matemaatikko Bertrand Russell, joka kertoo, kuinka hän kävi jatkuvasti sisäistä vuoropuhelua Leibnizin hengen kanssa, näytti hänelle otteita ja esitti kysymyksiä kirjoittaessaan teosta ”Principia mathematica”. Mutta Leibnizin ”aave” ei vastannut Russellille samalla tavalla kuin Hamletin isän aave. Vastaukset ilmestyivät Russellin omassa ajattelussa. Goethe kuvasi tätä samalla tavalla, kun hän antoi Iphigenian sanoa hämmästyttävän modernilla tavalla: ”Jumalat puhuvat meille vain sydämemme kautta.”
Joten jos koulun henki on olemassa, se on yksilöiden ajatuksissa ja sydämissä, ja mikä tärkeintä, siellä se kasvaa ja kehittyy. Riippumatta siitä, näetkö organisaation hengen yrityskulttuurina vai metafyysisenä olentona, se ilmenee yksilöissä. Paljon riippuu yksilöstä itsestään ja hänen suhtautumisestaan työhönsä sekä yhteisöstä, johon hän kuuluu. Yhteisön tehtävänä on nimittäin tarjota yksilölle olosuhteet, joissa hän voi kehittää parhaita ominaisuuksiaan. Yksilöllisyys on avainsana, jossa kysymys ei ole ”Kuinka yksilö voidaan parhaiten sovittaa järjestelmäämme?”, vaan ” Mitä sinä tarvitset voidakseni saavuttaa potentiaalisi?” Yksilölle esitetään kysymyksiä, jotka vaihtelevat ”Kuinka monta oppituntia on sinulle paras määrä?” ja ”Mistä koulun hallinnon osa-alueista olet valmis ottamaan vastuun?”
Mikään henki, joka tukahduttaa yksilön kehityksen, ei voi koskaan olla koulun johtava henki. Tällainen henki on usein piilotettu verho, jonka taakse heijastuvat pelot, turhat toimet ja henkilökohtaiset kunnianhimot. Koulun hyvä henki ilmenee yksilöiden innoittavissa ideoissa ja rakastavissa teoissa, jotka virtaavat yhteisöön rikastuttaen ja parantamalla sitä. Hämmästyttävää kyllä, nämä toimet ovat hyvin yksilöllisiä ja samalla täysin epäitsekkäitä, kuten uskollisen palvelijan toimet. Niissä ei ole mitään itseriittoista tai turhamaista. Juuri tämä on organisaation hyvän hengen tunnusmerkki. Mutta tätä palvelemisen elementtiä ei voi määrätä ulkoisesti (”Jos työskentelet täällä, sinun on palveltava koulun henkeä”). Se lähtee yksilön itsensä sisältä, vapaana toimintana.
Tässä kirjassa esittelemäni pääajatukset on tarkoitettu rohkaisuksi. Meidän on pyrittävä järjestämään koulujemme toiminta niin, että koulun johtava henki näkyy jokaisen yksilön työssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa kun annat palautetta ja kerrot ajatuksistasi!