Koko kirja oli sitten tässä.
Jos haluat lukea kronologisesti alusta, niin siirry sivupalkista ensimmäisiin postauksiin.
Mitä ajatuksia?
Kun lähes 10 vuotta sitten aloiteltiin tätä hanketta, maailma näytti monella tavalla erilaiselta. Tässä matkan varrella olen itse kouluttautunut ja oppinut koko ajan lisää yhteisöjen toiminnasta. Viimeaikoina painopiste omalle oppimiselle ja tutkimiselle on ollut erityisesti yhteisöjen sisäinen vuorovaikutus ja sen parantaminen. Monet yhteisöjen kriisit kulminoituvat vuorovaikutuksen kysymyksiin - ja niiden äärelle ei auta kuin pysähtyä ja miettiä että mitäs nyt? Paljon on opittu uusia ja yksinkertaisiakin keinoja joilla toistemme kuuntelemista ja ymmärrystä voi yhteisössä lisätä. Steinerkasvatuksen liitossa on nykyään käynnissä LUOTSI-valmennus, jossa vuosittain valmennetaan steineryhteisöihin uusia luotseja.
Ajatus on, että oikeastaan jokainen keskustelu tarvitsee luotsin, joka auttaa yhteistä keskustelua pysymään aiheessa ja fokusoitumaan teemaan syvemmin. Luotsi on rooli, joka on jollakulla. Luotsi pitää huolta ajan kulusta, asiallisuudesta, aiheessa pysymisestä. Luotsi haastaa, houkuttelee ja huolehtii. Kun me kaikki osaamme luotsin taidot ja käytämme niitä - ei erillisiä keskustelun luotsaajia tarvita.
Luotsien valmentamisen taustalla on myös ajatus siitä, että yhteisöt elävät ja voimistuvat keskustelusta. Dialogin pitäisi olla monipuolista ja monisuuntaista. Sen pitäisi olla tärkeä osa kaikkea päätöksentekoa. Meidän pitäisi uskaltaa antautua dialogiin kollegoiden, vanhempien, oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa - kuulla toisiamme ja antaa erilaisten ajatusten, näkemysten ja mielipiteiden soida. Voimme keskustella vaikka olemmekin eri mieltä asioista.
Miten tämä liittyy vastuuseen ja päätöksentekoon?
Kun nykyään useimmissa steinerkouluissa on siirrytty pienten hallintoryhmien johtamiin kouluihin (kts. Liite 1), on opettajainkokousten yhteisten osien luonne muuttunut. Monissa opettajakunnissa työskennellään jatkuvasti sen kysymyksen äärellä, että miten yhteinen kokous palvelisi parhaiten opettajia ja koulua. Miten mahdollistetaan osallisuus ja osallistuvuus? Sama kysymys on tietysti myös päiväkodeissa ja yhteisöissä laajemminkin. Miten vanhemmat voivat olla rakentavasti osa kouluyhteisöä?
Nykyisen lainsäädännön mukaan, joka sitoo steinerkouluja ja steinerpäiväkoteja Suomessa, kaikki tämän kirjan esittämät ideat eivät ole mahdollisia. Esimerkiksi jokaisessa koulussa tulee Suomessa olla toiminnasta vastaava rehtori - ja se tarkoittaa sitä, että rehtori on itse henkilönä vastuussa koulun toiminnasta. Vaikka kouluyhteisön sisällä töitä ja vastuita jaetaan (ne määritellään koulun johtosäännössä), ei rehtorilta kuitenkaan poistu vastuu missään vaiheessa.
Mutta kirjassa on monia ajatuksia joita kannattaa ajatella ja kenties kokeillakin.
Antoisia luku- ja oivallushetkiä!
Pia Pale
Toiminnanjohtaja
Steinerkasvatuksen liitto
PS. Vuosien aikana aisaparini, toinen Pia, on siirtynyt toisiin tehtäviin. Ja se miten tämä kirjan loppuosa tuli niin nopeasti rykäistyä valmiiksi - siitä saa tietenkin kiittää teknologian kehitystä. Alkuosassa punnersin oman osuuteni sanakirja kädessä (tai ok, oli se ehkä jo verkossa silloinkin) - mutta tämä kirja opetti minulle englantia. Nyt kun käytän kääntämisessä käännösohjelmia apunani - opin edelleen mutta en yhtä tuskaisesti. Ja se, missä piilossa tämä kirja vietti muutaman vuoden... no, sanotaan vain että siivousinnostuksia saisi ehkä tulla useamminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa kun annat palautetta ja kerrot ajatuksistasi!