VAPAASTI KÄÄNTÄNYT: Pia de Leeuw van Weenen, Vantaan seudun steinerkoulu
Koulun yhteinen
johtaminen on ollut useiden steinerkoulujen pyrkimysten kohteena kymmeniä
vuosia. Katsotaan, että veljeyden ideaali toteutuu tällä tavoin, mutta kuinka?
Tekemällä kaikki tärkeät päätökset 40 tai 60 ihmisen kanssa?
Steinerkouluja on
johdettu työntekijälähtöisesti yli 80 vuotta eikä niissä koskaan ole ollut
virka- rehtoria (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta).
Lisäksi vanhemmat
ja oppilaat eivät ole osallistuneet juurikaan päätöksentekoon johtamisessa.
Jotkut vanhemmat ovatkin tiivistäneet roolinsa koulussa kolmeen teesiin:
leipoja, myyjäisjärjestäjä ja
koulumaksujen maksaja. Tällä tavalla osallisuuden
kokeminen on surullista sillä vanhemmat järjestävät ja ovat kautta aikain
järjestäneet lukemattomia koulujen tapahtumia ja monissa kouluissa heidän
työnsä johtokunnissa on korvaamatonta. Joskus vanhemmat ovat myös mukana henkilökunnan
jäseninä. Mutta osallistuvatko he koulun johtamiseen?
Oppilailla
itsellään on ollut vieläkin vähemmän tekemistä koulun johtamisen suhteen. Jos
oppilailla on ollut jokin rooli, on se rajattu matkojen järjestämiseen ja mahdollisiin
koulun parannusehdotuksiin. Tämä tuskin tarkoittaa kunnollista osuutta koulun johtamisessa.
Kaikki tämä on
kuitenkin nyt jäämässä historiaan.
Vuosikymmeniä
useat steinerkoulujen opettajat ovat ajatelleet tällaisen johtamisen olevan hyvin uudenaikaista,
mikä on ollut myös osaltaan totta.
Olemme tottuneet tähän matalan hierarkian johtamisen kulttuuriin kouluissamme.
Kun yritys- ja
johtoryhmät kaikkialla ovat viime vuosina etsineet matalan hierarkian
johtokeinoja yritysmaailmassa, steinerkoulut käyttivät tätä mallia jo
1920-luvulla. Tulokset puhuvat
puolestaan. Suurilta osin steinerkoulut ovat aina mahdollistaneet opettajan vapaan
opetustyylin, kun taas yritykset joissa hierarkinen johtaminen on
jokapäiväistä, ovat kärsineet siitä tosiasiasta,
että vain 13% työvoimasta on itseasiassa
sitoutunutta työhönsä. Lisäksi steinerkoulujen ylläpitämä ihmiskuva sekä
hierarkisten järjestelmien puuttuminen on
yleisesti luonut kuvaa lämpimästä ja arvostavasta yhteisöstä. Jokaisessa koulussa on ollut vaikeitakin
aikoja, mutta steinerkoulut eivät ole olleet paikkoja jossa ’nopeat syövät
hitaat’ –kulttuuri on voimissaan, tai jossa ilmapiiri on kaikinpuolin
negatiivinen johtuen joko alistumisesta tai muiden oikeuksien tallomisesta.
Tästäkin huolimatta
ja useista syistä johtuen tällainen työntekijäjohtoinen koulun johtaminen saattaa
olla menneisyyttä. Tämän kirjan tarkoitus on osoittaa, että vanhat
toimintatavat johtavat vastuunoton vähenemiseen ja ne jättävät liikaa käyttämätöntä potentiaalia sekä tuhlaavat
energiaa. Tästä syystä steinerkoulu tarvitsee radikaaleja muutoksia.
Tarvitaan halua
ottaa vastuuta ja koulun johtamiseen on otettava mukaan sekä vanhemmat että
oppilaat. Vielä tärkeämpää on, että vanhemmat ja oppilaat oppivat ymmärtämään
laajasti mitä koulunjohtaminen itseasiassa tarkoittaa. Muutos
on välttämätöntä ja se voi avata oven kehittää kestävä, inhimillinen ja tehokas
tapa johtaa koulua steinerkoulun aatteen hengessä. Todellisesti nimittäin se,
miten kouluja on tähän saakka johdettu ei ole ollut yhtä toimivaa kuin mitä ihmiset luulevat.
Mutta ennen kuin
tehdään muutoksia jotka ovat impulsiivisia ja naiiveja on tärkeää katsoa
tarkkaan mistä olemme tulossa ja minne haluamme mennä. Se on tämän kirjan
tarkoitus. Haluan valottaa totuttuja käytänteitä ja paljastaa mitkä virheet
elävät nykyisessä tilanteessa. Toisaalta yritän osoittaa uusia polkuja, joita
voidaan analysoida ja niistä voidaan keskustella. Kolmanneksi haluan kirvoittaa keskustelun,
jota toivottavasti käydään laajasti. Lopuksi haluan herätellä lukijaa ensinnäkin
aloittamaan mielen seikkailuun ja sitten yksilöllisen toiminnan. Tämä on syy
siihen miksi kirjan ideat eivät ole tarkoitettu suoraan nieltäviksi pureskelematta.
Sen tarkoitus on aloittaa selkeyttävä prosessi, joka johtaa kirkkaaseen ajatteluun
ja järkevään muutokseen. Kirkkaus ajattelussa - rohkeus sydämessä - voima teoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti