maanantai 29. elokuuta 2016

2. Vaihtoehtoja etsimässä

Vuosikymmeniä steinerkoulujen ylpeyden aihe oli se, miten opettajat koulussa käyttivät yhteistä itsehallintoa. Opettajat sietivät kaiken sen epämukavuuden ja työtunnit, joita pitkät yhteiset keskustelut aiheuttivat, sillä niin saatiin yleensä ennen pitkää tehtyä vahvoja ja sitovia päätöksiä. vaikka työ oli rankkaa, steinerkoulujen opettajat pitivät sitä vuosikymmeniä tärkeänä ja oikeutettuna, olivathan he eräänlaisia pioneereja alallaan. Ajateltiin, että yhteinen itsehallinto oli tulevaisuuden asia jota harjoiteltiin ja siksi se oli niin vaikeaa.

Viimeisen 10-15 vuoden aikana ihmiset ovat kuitenkin alkaneet kyseenalaistaa itsehallinnon ja sen oikeellisuuden. Se, mitä pidettiin ideaalina vuosikymmeniä on viimeaikoina noussut usein kasvavan kritiikin kohteeksi. Tämä johtuu siitä, että yhteinen koulun johtaminen voidaan nykypäivänä nähdä toimimattomana ja jopa toimintaa rampauttavana asiana sen sijaan että se olisi innoittava tapa toimia.

Ei siis yllätä, että osa opettajista tuo esille rehtorin tarpeellisuuden tai ainakin kantansa pienemmän hallintoryhmän perustamisesta. Osoitan näissä kirjoituksissani, että tehottomuus ei ole ongelman ydin, vaan se on ihmisten riittämätön valmius ottaa vastuuta. Käytännön toiminnan tehottomuus johtuu juuri tästä. 

Nykytilanteessa on alettu toivoa siirtymistä vastakkaiseen suuntaan. Ruohonjuuritason demokratian hengessä toimiminen tarkoittaisi, että kaikki tärkeät päätökset, kuten opettajien palkkaus tai erottaminen, tai koulun profiilin muutokset, tehtäisiin opettajien ja vanhempien yhteistyössä demokraattisin perustein. 

Mutta kaikki johtamisvaihtoehdot ovat itseasiassa ongelmallisia; 
Aristotele
  • a.)  yhteisöllinen itsehallinto jota opettajat ovat harjoittaneet vuosikymmeniä, 
  • b.) ruohonjuuritason demokratia päätöksenteossa, 
  • c.) joidenkin toivoma rehtori-idea, jonka ongelmallisuus tulee esille jo Aristoteleen toteamuksessa, että demokratiassa väistämättä esille tulevat ongelmat aiheuttavat halun vahvaan johtajuuteen ja johtajaan, joka taas lopulta johtaa diktatuuriin.
Ei kuitenkaan tarvitse ajatella, että steinerkoulun hallintoryhmä olisi pelkästään vain huono asia, vaan itseasiassa sen myötä paljon voi parantua. On selvää, että syvällisten syiden vuoksi tällainen edellä mainittu johtamistapa ei ole ideaalinen steinerkoululle. Myöskään yhteishallinto ei ole ratkaisu vaikkakin niin on pitkään ajateltu. Itseasiassa tämä hallintomuoto ei ole koskaan toiminut, ei edes parhaimpina päivinään.
Tämä on juuri se väite, joka vaatii selvennyksen, kuten myös väite, että rehtori on ratkaisu mutta ei koskaan ideaali tilanne. Sama pätee ruohonjuuritason demokraattiseen ratkaisuun.

Aloittamani keskustelun (näiden kirjoitusten) aikana uusi perspektiivi näyttäytyy ja yhdistää kaikki vastakkaiset väitteet. Aivan ensimmäiseksi on kuitenkin palattava hiukan ajassa taaksepäin ja hahmotettava, miten steinerkoulujen yhteinen ylläpitäminen ja hallinnoiminen alunperin toimi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti