2. Vaihtoehtoja etsimässä

Vuosikymmeniä steinerkoulujen ylpeyden aihe oli se, miten opettajat koulussa käyttivät yhteistä itsehallintoa. Opettajat sietivät kaiken sen epämukavuuden ja työtunnit, joita pitkät yhteiset keskustelut aiheuttivat, sillä niin saatiin yleensä ennen pitkää tehtyä vahvoja ja sitovia päätöksiä. vaikka työ oli rankkaa, steinerkoulujen opettajat pitivät sitä vuosikymmeniä tärkeänä ja oikeutettuna, olivathan he eräänlaisia pioneereja alallaan. Ajateltiin, että yhteinen itsehallinto oli tulevaisuuden asia jota harjoiteltiin ja siksi se oli niin vaikeaa.

Viimeisen 10-15 vuoden aikana ihmiset ovat kuitenkin alkaneet kyseenalaistaa itsehallinnon ja sen oikeellisuuden. Se, mitä pidettiin ideaalina vuosikymmeniä on viimeaikoina noussut usein kasvavan kritiikin kohteeksi. Tämä johtuu siitä, että yhteinen koulun johtaminen voidaan nykypäivänä nähdä toimimattomana ja jopa toimintaa rampauttavana asiana sen sijaan että se olisi innoittava tapa toimia.

Ei siis yllätä, että osa opettajista tuo esille rehtorin tarpeellisuuden tai ainakin kantansa pienemmän hallintoryhmän perustamisesta. Osoitan näissä kirjoituksissani, että tehottomuus ei ole ongelman ydin, vaan se on ihmisten riittämätön valmius ottaa vastuuta. Käytännön toiminnan tehottomuus johtuu juuri tästä. 

Nykytilanteessa on alettu toivoa siirtymistä vastakkaiseen suuntaan. Ruohonjuuritason demokratian hengessä toimiminen tarkoittaisi, että kaikki tärkeät päätökset, kuten opettajien palkkaus tai erottaminen, tai koulun profiilin muutokset, tehtäisiin opettajien ja vanhempien yhteistyössä demokraattisin perustein. 

Mutta kaikki johtamisvaihtoehdot ovat itseasiassa ongelmallisia; 

Aristotele

• a.)  yhteisöllinen itsehallinto jota opettajat ovat harjoittaneet vuosikymmeniä, 
• b.) ruohonjuuritason demokratia päätöksenteossa, 
• c.) joidenkin toivoma rehtori-idea, jonka ongelmallisuus tulee esille jo Aristoteleen toteamuksessa, että demokratiassa väistämättä esille tulevat ongelmat aiheuttavat halun vahvaan johtajuuteen ja johtajaan, joka taas lopulta johtaa diktatuuriin.

Ei kuitenkaan tarvitse ajatella, että steinerkoulun hallintoryhmä olisi pelkästään vain huono asia, vaan itseasiassa sen myötä paljon voi parantua. On selvää, että syvällisten syiden vuoksi tällainen edellä mainittu johtamistapa ei ole ideaalinen steinerkoululle. Myöskään yhteishallinto ei ole ratkaisu vaikkakin niin on pitkään ajateltu. Itseasiassa tämä hallintomuoto ei ole koskaan toiminut, ei edes parhaimpina päivinään.
Tämä on juuri se väite, joka vaatii selvennyksen, kuten myös väite, että rehtori on ratkaisu mutta ei koskaan ideaali tilanne. Sama pätee ruohonjuuritason demokraattiseen ratkaisuun.

Aloittamani keskustelun (näiden kirjoitusten) aikana uusi perspektiivi näyttäytyy ja yhdistää kaikki vastakkaiset väitteet. Aivan ensimmäiseksi on kuitenkin palattava hiukan ajassa taaksepäin ja hahmotettava, miten steinerkoulujen yhteinen ylläpitäminen ja hallinnoiminen alunperin toimi.

1. Alkusanat

KIRJOITTANUT: Valentin Wember

VAPAASTI KÄÄNTÄNYT: Pia de Leeuw van Weenen, Vantaan seudun steinerkoulu

Koulun yhteinen johtaminen on ollut useiden steinerkoulujen pyrkimysten kohteena kymmeniä vuosia. Katsotaan, että veljeyden ideaali toteutuu tällä tavoin, mutta kuinka? Tekemällä kaikki tärkeät päätökset 40 tai 60 ihmisen kanssa?

Steinerkouluja on johdettu työntekijälähtöisesti yli 80 vuotta eikä niissä koskaan ole ollut virka- rehtoria (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta).

Lisäksi vanhemmat ja oppilaat eivät ole osallistuneet juurikaan päätöksentekoon johtamisessa. Jotkut vanhemmat ovatkin tiivistäneet roolinsa koulussa kolmeen teesiin: leipoja, myyjäisjärjestäjä  ja koulumaksujen maksaja.  Tällä tavalla osallisuuden kokeminen on surullista sillä vanhemmat järjestävät ja ovat kautta aikain järjestäneet lukemattomia koulujen tapahtumia ja monissa kouluissa heidän työnsä johtokunnissa on korvaamatonta. Joskus vanhemmat ovat myös mukana henkilökunnan jäseninä. Mutta osallistuvatko he koulun johtamiseen?

Oppilailla itsellään on ollut vieläkin vähemmän tekemistä koulun johtamisen suhteen. Jos oppilailla on ollut jokin rooli, on se rajattu matkojen järjestämiseen ja mahdollisiin koulun parannusehdotuksiin. Tämä tuskin tarkoittaa kunnollista osuutta koulun johtamisessa.

Kaikki tämä on kuitenkin nyt jäämässä historiaan.

Vuosikymmeniä useat steinerkoulujen opettajat ovat ajatelleet  tällaisen johtamisen olevan hyvin uudenaikaista, mikä on ollut  myös osaltaan totta. Olemme tottuneet tähän matalan hierarkian johtamisen kulttuuriin kouluissamme.

Kun yritys- ja johtoryhmät kaikkialla ovat viime vuosina etsineet matalan hierarkian johtokeinoja yritysmaailmassa, steinerkoulut käyttivät tätä mallia jo 1920-luvulla. Tulokset puhuvat puolestaan. Suurilta osin steinerkoulut ovat aina mahdollistaneet opettajan vapaan opetustyylin, kun taas yritykset joissa hierarkinen johtaminen on jokapäiväistä, ovat kärsineet  siitä tosiasiasta, että vain 13% työvoimasta on itseasiassa  sitoutunutta työhönsä. Lisäksi steinerkoulujen ylläpitämä ihmiskuva sekä hierarkisten järjestelmien puuttuminen on  yleisesti luonut kuvaa lämpimästä ja arvostavasta yhteisöstä.  Jokaisessa koulussa on ollut vaikeitakin aikoja, mutta steinerkoulut eivät ole olleet paikkoja jossa ’nopeat syövät hitaat’ –kulttuuri on voimissaan, tai jossa ilmapiiri on kaikinpuolin negatiivinen johtuen joko alistumisesta tai muiden oikeuksien tallomisesta.

Tästäkin huolimatta ja useista syistä johtuen tällainen työntekijäjohtoinen koulun johtaminen saattaa olla menneisyyttä. Tämän kirjan tarkoitus on osoittaa, että vanhat toimintatavat johtavat vastuunoton vähenemiseen ja ne jättävät  liikaa käyttämätöntä potentiaalia sekä tuhlaavat energiaa. Tästä syystä steinerkoulu tarvitsee radikaaleja muutoksia.

Tarvitaan halua ottaa vastuuta ja koulun johtamiseen on otettava mukaan sekä vanhemmat että oppilaat. Vielä tärkeämpää on, että vanhemmat ja oppilaat oppivat ymmärtämään laajasti  mitä  koulunjohtaminen itseasiassa tarkoittaa. Muutos on välttämätöntä ja se voi avata oven kehittää kestävä, inhimillinen ja tehokas tapa johtaa koulua steinerkoulun aatteen hengessä. Todellisesti nimittäin se, miten kouluja on tähän saakka johdettu  ei ole ollut yhtä toimivaa  kuin mitä ihmiset luulevat.

Mutta ennen kuin tehdään muutoksia jotka ovat impulsiivisia ja naiiveja on tärkeää katsoa tarkkaan mistä olemme tulossa ja minne haluamme mennä. Se on tämän kirjan tarkoitus. Haluan valottaa totuttuja käytänteitä ja paljastaa mitkä virheet elävät nykyisessä tilanteessa. Toisaalta yritän osoittaa uusia polkuja, joita voidaan analysoida ja niistä voidaan keskustella.  Kolmanneksi haluan kirvoittaa keskustelun, jota toivottavasti käydään laajasti. Lopuksi haluan herätellä lukijaa ensinnäkin aloittamaan mielen seikkailuun ja sitten yksilöllisen toiminnan. Tämä on syy siihen miksi kirjan ideat eivät ole tarkoitettu suoraan nieltäviksi pureskelematta. Sen tarkoitus on aloittaa selkeyttävä prosessi, joka johtaa kirkkaaseen ajatteluun ja järkevään muutokseen. Kirkkaus  ajattelussa - rohkeus sydämessä - voima teoissa.

Sisällysluettelo

Sole Responsibility - How Teachers, Parents and Pupils Might Run a Waldorf School: A New Approach.

Vastuu ja johtaminen steinerkoulussa - kuinka opettajat, vanhemmat ja opiskelijat voivat johtaa steinerkoulua. Uusi lähestymistapa

Sisällysluettelo (PP:n käännöksenä. . . Voi tulla täsmennyksiä matkan varrella ☺)

1. Alkusanat
2. Vaihtoehtoja etsimässä
3. Lyhyt historiakatsaus
4. Kutistuva vastuu
5. Yksimielisyyden ihanuus ja tuska
6. Enemmistöpäätösperiaatteen ydin
7. Kuka kehtaa, se voittaa
8. Kysymys luottamuksesta
9. Kaikki osallistuvat - mutta kuinka?
10. Vallankumous. Kirjaimellisesti.
11. Läpinäkyvä ja läpinäkymätön valta
12. Kuninkaiden tasavalta
13. Konstikkaita päätöksiä
14. Miksi valita kaksi henkilöä - ja vielä parempi, kaksi vastustajaa?
15. Kuninkaiden tasavalta - vanhemmat ja opettajat
16. Lumipallot, kännykät ja alkoholi
17. Kauppatavarat
18. Reseptien sijaan yksilölliset ratkaisut 
19. Vastuunottajien löytäminen
20. Nuoret kollegat - vetoomus vastuun harjoittelun puolesta
21. Torstain uusi look
22. Henkilökohtaiset vaatimukset
23. Uusi juhla steinerkouluille: Peruskivijuhla
24. Yhteisön hengessä
25. Kysymys ei ole vain rohkeudesta

Jälkisanat

Liitteet:

1. Pieni johtoryhmä - edut ja haitat
2. Vaihtoehtoiset rytmit peruskivijuhlaan

Alkuperäinen otsikko:  Wille zur Verantwortung - Eine neue Organisationsführung durch Lehrer, Eltern und Schüler an Waldorfschulen. (Stuttgart 2013) Stratosverlag

Lisää kirjasta voi lukea täältä: (Kustantajan sivut)

http://www.stratosbooks.com/products/sole-responsibility-how-to-run-a-waldorf-school

Esipuhe: Vastuun tahtominen

Kesäkuussa 2016 olin steinerkoulujen Erasmus+ seminaarissa Oslossa. Eräällä tauolla kaimani Pia heilutteli kädessään kirjaa ja huikkasi: 'Tää on hyvä juttu! Tää pitää kääntää suomeksi'.  Kohta olin koluamassa paikallisen antroposofisen liiton kirjakaupan hyllyjä. Löysin toisen kappaleen Valentin Wemberin kirjaa Sole Responsibility - How Teachers, Parents and Pupils Might Run a Waldorf School: A New Approach. Eli vapaasti englannista suomennettuna: Yksilön vastuu - Kuinka opettajat, vanhemmat ja opiskelijat voivat johtaa steinerkoulua: uusi lähestymistapa. Saksankielinen nimi on kenties osuvampi: Vastuun tahtominen (Wille zur Verantwortung). Siinähän se homman ydin onkin sanottu!

Olen työssäni Steinerkasvatuksen liiton toiminnanjohtajana tullut vuosien aikana yhä tietoisemmaksi haasteista, joita steinerkoulun ja -päiväkodin johtamiseen liittyy. Ideaalinen kuva yhteisestä vastuun kantamisesta ei ole helppoa toteuttaa. Välillä miettii, että onko se edes mahdollista?

Wember tuulettaa kirjassaan reippaasti, mutta rakkaudella. Steinerkouluyhteisö on hänelle tärkeä juttu. Hän arvostaa koululiikkeen historiaa, mutta näkee myös sen haavoittuvat kohdat - etenkin mitä tulee vastuun kantamiseen ja jakamiseen.

Steinerkolujen ja päiväkotien vanhemmiksi tulee koko ajan uusia ihmisiä. Uudet opettajasukupolvet tulevat kouluihin töihin. Koulun tai päiväkodin toiminnan pyörittäminen ei ole mitään rakettitiedettä. Mutta siinä on monta asiaa mitkä kannattaa - ja pitää - ottaa huomioon. On myös hyvä tietää missä steineryhteisöjen johtamisen juuret ovat kun pohditaan toimintatapoja omassa yhteisössä. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, mutta rattaita voi öljytä uusin voitein. Ja voi sen pyöränkin joskus ottaa irti ja puhdistaa kunnolla.

Wemberin kirjassa on paljon käytännöllisiä esimerkkejä ja tutun kuuloisia tilanteita. Erilaisia mahdollisia toimintatapoja näissä tilanteissa on tarkasteltu eri puolilta. Minua viehättää Wemberin suorasukainen pohdinta. Omat ajatusmallit kaipasivatkin jo pölyjen pyyhintää!

Tartuin heti Pian innostukseen - ja kirjoitin Wemberille siltä istumalta ja kysyin saammeko kääntää hänen kirjansa blogissa. Kirjaprojekti tuntui ihan liian hitaalta prosessilta. Lupa tuli paluupostissa. Kesä meni lomaillessa, mutta nyt päästään vauhtiin. Työjärjestys on tämä: ensimmäinen Pia kääntää ja toinen Pia kommentoi.

Kirjaa julkaistaan luku kerrallaan. Olette tervetulleita mukaan keskusteluun.

- Pia Pale

PS. Jos joku on nyt kovin malttamaton, niin tässä linkki Wemberin kirjeeseen steinerkouluille:  Waldorf Resources sivustolta:
http://www.waldorf-resources.org/articles/display/archive/2014/10/28/article/just-where-are-we-heading/c71c808ee77c88fd488e984065dad3b7/