maanantai 16. lokakuuta 2017

14. Miksi valita kaksi henkilöä, ja vielä parempi: vastakkaista mielipidettä

Tähän saakka olemme ajaneet ajatusta yhteispäätösten lopettamisesta ja yksilökohtaisen vastuun lisäämisestä yhteisöllisen luottamuksen pohjalta. Tästä vastakkainasettelusta tulee näin dynaaminen, kun vastuu siirtyy edestakaisin yhteisön ja yksilön välillä. Se synnyttää elävän ja hengittävän organismin.

Kuitenkin tulosten taso riippuu siitä, kuinka hyviä valitun henkilön oivallukset ovat. Osa ideoista on heikkoja ja huonoja, toiset taas loistavia ja inspiroivia. Lisäksi mukana on kaikkea tältä väliltä. Kysymys onkin kuinka voidaan tukea ja auttaa valittua henkilöä niin, että ajatukset ovat sosiaalisesti tuottavia?

Yksi tärkeä onnistumisen ehto on, että luottoa annetaan henkilöille, jotka itse kehittävät uudenlaisia ajatuksia, ja ovat aloitteellisia sekä sitoutuneita. Jos vastuuta annetaan puolestaan henkilöille, jotka näkevät itsensä vain välittäjinä tai sovittelijoina (moderator), tulokset eivät yleensä ole niin hyviä. Oikeita henkilöitä tähän ovat ne kekseliäät tyypit, vaikka heitä olisikin tukemassa useampi ihminen (collective). Tästä syystä yhteisössä tulisi olla todellinen  'tuntuma' näistä luovista ihmisistä, sillä kaksi asiaa voi olla pielessä yhteisössä; aloitteellisuus ilma vastuuta ja vastuu ilman aloitteellisuutta. 

Luovan ihmisen ajatuksia sekä aloitteellisuutta on mahdollista lisätä ja kasvattaa laittamalla hänet yhteistyöhön vastakkaista mielipidettä kannattavan henkilön kanssa. Yksi erityisen hyvä metodi on antaa vastuu päätöksestä kahdelle henkilölle, ja jos mahdollista sellaisille, jotka edustavat vastakkaisia  puolia. Miksi näin?

Yksi Goethen tärkeimmistä löydöistä tieteilijänä oli vastakkaisuuden teorian tunnistaminen ja todentaminen luonnon yhtenä pääperiaatteena. Näistä kaikkein kuuluisin esimerkki on pimeän ja valon vastakohtaisuus. Jos nämä kaksi voimaa toimivat yhteistyössä, värit syntyvät. Goethen väriopin mukaan, taivaan sininen syntyy universumin pimeydestä, jos sitä katsotaan valaisevan väliaineen läpi. Auringonlaskun punainen väri synty kun auringonvalo läpäisee pimeän, varjoisan väliaineen.

On hämmästyttävää, että Goethe ei ainoastaan keksinyt vastakkaisuuden ja lisäämisen periaatetta vaan hän myös eli sitä intuitiivisesti, lähinnä Schillerin ystävänä. Jos on opiskellut runoutta, saattaa tietää, että nämä kaksi olivat ennen ystävystymistään toistensa kilpailijoita. On todella tutustuttava heidän tarinaansa perusteellisesti, ennenkuin voi ymmärtää kuinka vaikea heidän suhteensa oli ennen kuin he kohtasivat toisensa vuonna 1794. Goethe ei hyväksynyt mitään Schillerin taiteesta. Lisäksi hän koki, että Schiller tuhosi Saksan kulttuurisen elämän. "Joko Schiller tai minä" Goethe ajatteli. "Jos Schillerin työt saavat onnistuneen vastaanoton, sitten minulle ja minun asioilleni ei ole tilaa."
Jos tämä konflikti siirretään koulumaailmaan olisi tilanne seuraavan lainen; "Jos kollega B jatkaa opettamistaan tällä tavalla, en pysty jatkamaan samojen oppilaiden opettajana. Minun on lähdettävä."

Ne loukkaavat kommentit Goethea kohtaan, joita Schillerin työstä "Grace and Dignity" löytyy, ovat viimeisiä joiden ajattelisi rakentavan syvää ystävyyttä kahden henkilön välillä. Jos näkisit samankaltaiset kuin Schillerin esittämät kommentit yhteydessä steinerkouluun, ajattelisit enemmänkin oikeustaistelua kuin yhteisöllistä työskentelyä. Ystävyys olisi viimeinen ajatus. Uskomatonta kyllä, näin kävi kuitenkin Schillerin ja Goethen suhteen, vaikka ystävyys olikin viimeisin asia, jota odotettiin tapahtuvan.

Goethe ja Schiller

Se miten näistä kahdesta kilpailijasta tuli lopulta hyviä ystäviä on tunnettu tarina. Meille sen sijaan on tärkeä ymmärtää kuinka se äärimmäinen paine, joka näiden kahden välillä vallitsi toimi katalysaattorina kun he alkoivat tehdä yhteistyötä. Se loi heidän välilleen tuotteliaisuuden tilan, joka oli yhtä uskomaton kun heidän keskinäinen ystävyytensä. Molemmat ylittivät itsensä. Kun kaksi näin vastakkaista henkilöä alkoivat tehdä yhteistyötä, molempien kirjallinen tuottavuus lisääntyi  sellaiselle tasolle, jolle kumpikaan ei omien sanojensa mukaan olisi kyennyt pääsemään itse.

Historiassa ei varmaankaan ole toista samanlaista esimerkkiä kuin Goethen ja Schillerin tapaus. On paljon tarinoita suuresta ystävyydestä, mutta ei sellaisesta jossa aloitustilanne olisi ollut näin vihamielinen. Rudolf Steiner itse sanoi, että Goethen sekä Schillerin välinen ystävyys on uusi impulssi, jolla on maailmanlaajuinen tärkeys. Se on uuden periaatteen synty, joka voi pikkuhiljaa ottaa paikkansa maailman sivilisaatioissa, kun vastakkaisuudet tekevät yhteistyötä, se on inspiraation ja voiman lähde.

Nykyaikana Goethe-Schillerin periaatteesta on tulossa yksi pääperiaate yrityksien tuotteliaisuuden suhteen.

Ei varmasti ole olemassa steinerkoulua, jossa jotkut henkilöt eivät olisi toistensa kanssa eri mieltä ja siten tietyllä tavalla toistensa vastakohtia. Tällaiset asetelmat saattavat painaa koko yhteisöä ja aiheuttavat usein vaikeuksia sekä suuria konflikteja.  Minun esittämässäni ajatuksessa vastakkaiset ryhmät eivät ole vain välttämätön paha, josta tulee päästä eroon, vaan ne itseasiassa tarjoavat mahdollisuuden parempaan vuorovaikutukseen. Tämä tarkoittaa oikeastaan, että henkilöt jotka eivät tule toistensa kanssa toimeen, työskentelevätkin yhdessä vastuullisesti ja tietoisesti yhteisönsä valtuuttamana jonkin asian hyväksi.

Tästä johtuen saadaan enemmän aikaan.

Ensinnäkin, vaikka vastakkaiset mielipiteet useissa tapauksissa johtavatkin avoimeen konfliktiin (tai mikä pahempaa, kytevät tuhoisasti pinnan alla) on sen mahdollisuus nyt täysin avoimena ja nähtävänä, mikä taas tekee siitä vähemmän vahingollisen asian. Molemmat vastuussa olevat henkilöt ymmärtävät tämän, mutta kohtaamalla toisensa ja olemalla valmiita yhteistyöhön he ovat paljon valmiimpia käsittelemään erimielisyyksiään. Mitä ne ikinä ovatkin, ne voidaan nyt selkeästi nähdä, ja niitä voidaan hyödyntää sen sijaan, että ne leijuvat näkymättöminä alitajunnassamme.

Eripuraisuuden elementti syvällä sielussa, joka saattaa nousta ja ja ottaa henkilön valtaansa, saakin nyt uuden auttajan roolin. Energia, jota on käytetty vastustamaan toista onkin nyt ohjattu rakentavaan suuntaan.

Toiseksi, yhteisön elämä tehdään paljon helpommaksi, kun kaksi tunnetusti toisiaan vastustavaa henkilöä nimetään vastuullisiksi päättäjiksi tietyssä asiassa. Eräs asia ainakin on selvä; heidän ratkaisunsa ei tule olemaan yksipuolinen. Vastakkaiset näkemykset taistelevat ja erilaiset ajatukset muuntuvat omiksi. Jos toisaalta annetaan samaa mielipidettä kantavien henkilöiden tehdä ratkaisut, voidaan väittää että käsillä olevaa asiaa käsitellään vain yhdellä näkökannalla. On todellinen ilo koko yhteisölle kokea kahden henkilön, jotka ovat taistelleet aikaisemmin mielipiteissään, yhdistävän voimansa työskennelläkseen yhdessä.

Kolmanneksi, molemmat henkilöt hyötyvät suuresti kun heidän on sovittava erimielisyytensä (jotka usein ovat pienempiä kun he ovat ajatelleet, ja he huomaavatkin, että heillä onkin paljon yhteistä). Sillä jokainen mielipiteemme on yksipuolinen, vaikka emme sitä näe, kuvitellessamme oman ajatuksemme olevan ainoa oikea. Kun tekee yhteistyötä vastakkaista ajatusta kannattavan kollegan kanssa koko yhteisön hyväksi se auttaa tunnistaan ja pääsemään yksipuolisuuden yli.

Jos on todella innostunut tietystä ideasta, voi sitä rakastaa kuin omaa lastaan ja olla valmis tekemään mitä vain sen hyväksi. Mutta samalla on helppoa olla näkemättä muita puolia jotka voivat olla tärkeitä.

Joten, on parempi tutkia asiaa kuin se olisi kivi, ei kultainen kivi, vaan kivi, jossa on kultahippuja sisällä. Ajattelemalla näin tarjoan ajatukseni muille pyytäen heitä kaivamaan kullan esille. En halua saada heitä vakuuttumaan, että ideani on ainoa oikea, vaan pyydän heitä osoittamaan minulle sen yksipuoliset osat.

Tästä syntyy todellista keskustelua joka taas todistetusti saa aikaan jotain uutta, parempaa ja monipuolisempaa kun se idea, josta kaikki alkoi.

Jo alusta saakka toisen henkilön osa on uusi; hän ei ole enää rasittava 'vastarannnankiiski' ajatukseni tiellä, vaan parini, joka auttaa minua ylittämään rajani samalla lailla kun itsekin tekisin, jos hän pyytäisi minulta.

Kaksi sielua tekee yhden äänen, kuten musiikillinen jännite, joka odottaa seuraavaa sointua. Joissain tapauksissa on hyvä olla mukana osaava sovittelija, eli joku joka ymmärtää tätä 'sielujen musiikkia' ja joka auttaa molempia henkilöitä katsomaan eteenpäin ja löytämään uuden äänen ja estämään henkilöiden jumiutumisen vanhoihin erimielisyyksiin.

Venäläinen säveltäjä Sofia Gubaidulinan sanoin;

"Eräs asia ilahdutti minua lapsena kun improvisoin, ja ne olivat sointuyhteydet, jotka kuljettavat uusiin säveliin. Niissä on jännitettä! Mahdollisen energian potentiaalia, jännitettä sekä lepoa. Tämä noudattaa kosmista lakia."

----

Tämän luvun viittauksissa kerrottiin mm. tarkemmin Goethen ja Schillerin riidoista ennen ystävyyden alkua.

---


Tekijöiden terveiset:

Pahoittelut kun tauko on venynyt - yleisön pyynnöstä koitamme parantaa juoksuamme. Kiitos palautteesta ja kiva kun luette tätä!

t. Pia&Pia






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti